thINgSPIRATIONs

Kuulumisia

2012-03-12T11:12:00.001+02:00

Viime viikko kului kodin parissa.
Tavaraa kierrätykseen, tavaraa roskiin,
tavaraa kirpparille, tavaraa tuunattavaksi.
Kevätsiivoa. Se on vieläkin kesken,
mutta hyvällä mallilla.

Lamppuja, kirjoja, vaatteita,
tauluja, sisustuskrääsää ja ties mitä.
Tavara vaihtoi hyvin omistajaa.
Jos alkaa laiskottamaan, eikä kirpputorille
asti jaksa lähteä isojen säkkien kanssa -
apu on lähellä:

Facebookissa on nykyään paljon
kirpputoriryhmiä paikkakunnittain. Napsaise vain kameralla
kuva, postaa seinälle ja pian on toivottavasti inboksissasi
kiinnostunut ostaja lähettänyt viestiä.
Todellinen sohvaperunan unelmasivusto, buah.

(ja kyllä, sieltä voi itsekin tehdä löytöjä...)

Kevätsiivossa tulee ne isoimmat haasteet aina

vastaan. Lempi kattolamppuni, puolitoista metriä

roikkuvia mustia kiiltäväpintaisia pallukoita.

Huh, miten saan koskaan nuo puhtaaksi - ja vielä

niin että pysyvät ehjinä. Tartun haasteeseen joku ilta

kun poika on jo unilla, tähän ei avuksi tarvita toista

pientä innokasta käsiparia.

Olohuoneen isolle lattiatyynylle ompelin

uuden päällisen kaiken härdellin keskellä

Marimekon mustavalkoisesta Kaivo - kankaasta.

Toimii, pappa sade. Tuo on edelleen pojan lemppari

löhöilymesta, isä viihtyy Fatboylla. Onhan siinä

enemmän kokoakin, sohva jää sitten minulle?

Kun kaaos kotona on korjattu,

odottaa hyllyllä kasa tilaamiani kirjoja

ja seuraaviin töihin langat.

Novitan Miamista taitaa tänä kesänä tulla

suosikkilankani ja pikaselauksella rakastuin

Mari Savion ja Kati Rapian kirjoittamaan ja kuvittamaan

SURRUR tee oma Marimekkosi - kirjaan.

Rauhallisia lukuhetkiä odotellessa!

Ainiin, torstaina päättyy arvontani,

KIPINKAPIN osallistumaan, vinkkaahan kaverillesikin!

(arvonta löytyi täältä, klik!)

Arvotaan!

2012-03-01T13:01:00.007+02:00

Koska viikonlopuksi tulikin muita suunnitelmia:
laitetaan arvonta käyntiin NYT!

Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

- Yhden arvan saat olemalla lukija ja kommentoimalla tähän

blogipostaukseen. Voit myös liittyä lukijaksi arvonnan aikana
oikealla näkyvästä sivupalkista, muistahan jättää kommenttisi!

- Kaksi arpaa saat kun edellisen lisäksi mainitset arvonnastani
kuvan kera omassa blogissasi tai facebookissa. (voit käyttää
ylläolevaa kuvaa linkittäessäsi)

(HUOM! Muistathan kommentoidessasi mainita kuinka monella

arvalla olet mukana. Jätä myös selkeä nimimerkkisi!)

ARVONNAN PALKINTOJA pähkäilin hetken. Sain hieman apua

ystäviltäni tätä miettiessä ja tässä ne tulee:

Ensimmäisenä:

Hupullinen neuletakki kevääseen.

Kokovaihtoehdot ovat 86cm / 92cm / 98cm.

Saat itse valita neuletakin värin, värivaihtoehtoina

ovat kaikki Novita 7veljestä lankojen väripaletista.

Mustat tai valkoiset napit.

Toisena:

Virkatut tossut.

Väri oman valinnan mukaan (Novita 7 veljestä väripaletti).

Koot 37-39. Mustat napit.

Kolmantena:

Virkattu pupujussi tyttö- tai poikavärissä.

Näihin väreihin pidätän oikeuden valita itse.

Aikaa osallistua arvontaan on 15.3.2012 klo 21 asti.

ARPAONNEA JOKAISELLE

ja mukavaa viikonloppua!

Hupullinen neuletakki kevääseen

2012-02-28T16:32:00.001+02:00

Se onnistumisen fiilis on mieletön.
Kun ensin neljästi purat työn minkä mielessäsi
näet niin täydellisesti. Neulot ja neulot, mutta
koko ajan jokin menee pieleen. Purat, purat ja turhaudut.

Hyvänä aikalisänä toimi kausiflunssa, joka myös
rantautui tähän asuntoon. Me vanhemmat sairastimme
rajummin, poika hyvin lievästi. Voimat meni, mitään
ei jaksanut tehdä. Tuollaisina päivinä uhmaansa aloitteleva
poika kerää kaikki voimansa - tekee kaiken mahdollisen mikä
on kiellettyä, haastaa oikein kunnolla.

Flunssa ohi ja valoisammalla mielellä puikot taas käteen.
Selkeämpi kuva alkoi muodostua ja välillä arvalla heitetyt
silmukkamäärät osuivat kohdalleen. Monien mutkien kautta
voittoon ja pojalle valmistui hupullinen neuletakki kevääseen.
Tunne oli mieletön kun näin lopputuloksen, hypistelin, asettelin
ja teki mieli mennä herättämään poika yöuniltaan - vain siksi
että saisin kokeilla istuuko takki hyvin nyt kun napitkin olivat
viimein paikallaan.

Neuletakin kooksi sain 98cm, tarkoituksella kokoa isompi kuin
mitä käytössä olevat pojan vaatteet nyt ovat.
Ainaoikein neulontatekniikka olikin ainoa mukava asia tätä
tehdessä. Saumat ommeltu ompelukoneella.

(olin tällä viidennellä yrittämällä viisas ja kirjoitin ohjeen ylös,
seuraavaksi alkaa silmukoiden vähennys: tahdon samanlaisen myös tulevalle
vauvalle - mutta eri värissä)

Lankana Novitan Seitsemän veljestä (kului hieman vajaa 3 kerää).
Puikkoina 4mm pyöröt ja sukkapuikot.
Napit ovat Eurokankaasta.

Poika on erityisesti innostunut napeista.

Niin äidin takissa, isän takissa ja nyt omassaan.

Ne ovat ihanan suuret. Valkoiset valitsin tuomaan kontrastia.

Huput eivät ole edelleenkään pojan lempikaiffareita,

ne "revitään" heti pois päästä, sama ongelma oli aikoinaan

pipojen kanssa.

Sellainen neuletakki.

Asettuu paikoilleen eteiseen odottamaan

kevättä ja kävelyhetkiä lauhemmissa ulkoilmoissa.
Kunpa jo kevät tulisitkin.

Viikonloppuna pyöräytetään puhumani arvonta

käyntiin, olkaa siis kuulolla!

Pussilakanasetti vauvalle

2012-02-08T14:54:00.005+02:00

Viikonlopun kangaskaapin siivouksen
syövereistä löytyi vielä suhteellisen iso
pala Marimekon Bottna kangasta, lakanavahvuisena.

Ompelin vauvalle pinnasänkyyn pussilakanan
ja tyynyliinan. Bottna kangas riitti vain toiseen
puoleen kumpaisessakin, toisen puolen leikkasinkin
sitten valkoisesta kankaasta.

Pussilakana on kokoa 115cm x 70cm
ja tyynyliina kokoa 45cm x 35cm.

Vauvan pinnasänky odottaa vielä maalausta,
siitä tulee valkoinen. Alunperin idean pussilakanasetin
ompeluun sain Ikean Löva vuodekatoksesta. Sellainen on
pojalta jäänyt ylimääräiseksi ja se saa nyt paikkansa
vauvan pinnasängyn yllä. Muistuttaa hauskasti suurta
peikonlehteä, sopii setin kanssa yhteen kuin nenä päähän.

Säät on lauhtuneet ja ulkonakin pärjää jo pidempiä
aikoja. Aurinko paistaa ja lämmittää.
Pulkka joka paikassa mukana.

Raitaa ja palmikkoa Murekkeen ohjeella

2012-02-03T18:31:00.000+02:00

Nyt kun palmikoihin päästiin...
Mureke jakoi joulukuussa blogissaan mukavan
ja pirteän näköisen ohjeen raitaisaan palmikkopipoon.
Käyhän kurkkimassa ohjetta täältä Mureke: Raitaa ja palmikkoa

Ohje oli selkeä ja helppo, kiitos suskuselle!

Novitan Seitsemän veljestä lankaa on kaapissani
vaikka kuinka paljon, väreiksi valitsin sinisen,
harmaan ja valkoisen.

Ja pakkanen paukkuu edelleen samaa tahtia.

Olisipa viikonloppuna jo lauhempaa niin pääsisi

kunnolla ulos peuhaamaan. Poika kiipeää jatkuvasti

keittiön jakkaran kautta aamiaispöydälle katselemaan

ikkunasta ulos. "Aut-O" sormellaan osoittaen.

Niitä menee niin kovin paljon koko ajan ohi.

Tähän pipoon ompelen vielä fleecevuoren kunhan

kangastilaukseni saapuu ensi viikolla. Pidin niin kovasti

tästä mallista, että neulon vielä toisen, hieman isompana

ja yksivärisenä - sen jälkeen saa pipot jäädä pois

mielestä ja puikoilta vähäksi aikaa.

Pirteää pakkasviikonloppua!

Kohoneulepipo tytölle

2012-02-02T12:53:00.005+02:00

Hyrr! -27'C ulkona, pakkasukko ampuu kovilla panoksilla.
Mittarin näyttäessä tuollaisia lukemia, kuluu päivät sisätiloissa.
On rakennettu majaa olohuoneeseen, välillä piirrelty.
Tänään täytyy rakentaa temppurata lapselle, joka alkaa jo
hyppiä seinille ja katselee haikeasti ikkunasta ulos.

Pakkaspäivänä neuloo nopeasti pipon.
Tässä eiliseltä, kohoneulepipo kaverin tytölle.
Lankana Novitan Isoveli ja puikot nro 5.
(yritin jo eilen postata, mutta jostain kumman syystä
Blogger ei yhteistyöhön halunnut)

Sovitin pipoa omalle pojalle, juurikin sopivan

kokoinen 2-2,5v vuotiaalle.

Nyt temppuradan rakennukseen!

Pussukat Bottna kankaasta

2012-01-31T14:08:00.000+02:00

Viime kesänä tein olohuoneeseen verhot
Marimekon Bottna kankaasta (suunnittelija: Anna Danielsson)

Samasta kankaasta jäi jämäpaloja ja nyt ne saivat käyttöä.
Meikkipussukkani hajoamista olen jo jonkin aikaa odotellut,
ja eilen se sanoikin sopimuksen lopullisesti irti.

Tämä lempikuosini saikin nyt uuden käyttötarkoituksen,
jämäpaloista riitti hieman isompaan ja toiseen pieneen
pussukkaan palat. Vuorikangas on harmaata puuvillaa.

Ihanan raikkaat värit tuovat mieleen kevään
ja kukoistavan kesän. Nämä majoittuvat vihreäsävyisen
kylpyhuoneen avohyllylle.

Ompelulaatikosta ei löytynyt kahta samanväristä vetoketjua,
isomman pussukan vetoketju väriltään istuukin paremmin
kuin tummemman vihreä pienemmässä pussukassa.
Miellyttävät kuitenkin omaa silmääni ja taatusti ajavat
asiansa käytössä.

Marimekon kankaita löytyy vielä paljon kaapista,
kolme kestosuosikkiani ovat kuosit Kaivo, Kivet ja
tämä Bottna. Kevätkin tulee pian ja sen myötä suursiivous
kodissa - ehkä silloin intoudun ompelemaan uusia verhoja
ja koristetyynynpäällisiä, uutta ilmettä huoneisiin.

Mikä on sinun lempikuosisi Marimekolta?

Palmikkopipo

2012-01-30T16:24:00.000+02:00

Tunnustan, en ole koskaan liiemmin pitänyt
minkäänlaisista palmikkopipoista, -sukista tai -lapasista.
Enkä siten koskaan myöskään tehnyt sellaisia.
Nyt kokeilin neuloa sellaisen,
pipon merkeissä.

(Minähän itse en pipoa käytä, en ole käyttänyt vuosiin.
Koskahan oppisin?)

Ok, todellakin huomaa että ensikertalainen palmikoiden
maailmassa on vauhdissa mutta laitanpa tämän muistutukseksi
itselleni, että välillä kannattaa kokeilla jotain uutta.
Pipo siitä valmistui, korvaläppien kanssa. Harmaa Novitan
Isoveli lankana, 4mm sukkapuikot ja pyöröt.

Tykästyinkö palmikoihin?
En tiedä, en osaa sanoa mitään.
Poika piti pipostaan ja äiti laiskotteli
kun siihen olisi vielä korvaläppien jatkoksi
kuulunut pitkät nauhat ja tupsut nauhojen päähän.
Tämä kelpaa näinkin.

Oletko sinä palmikoiden ystävä?

Raitaiset villasukat äidin mieleen

2012-01-30T14:28:00.004+02:00

Voiko villasukkia olla koskaan liikaa?

Katselin yksi päivä eteisessä villasukkalaatikkoani
ja totesin laatikon olevan täynnä masentuneen värisiä
varpaiden lämmittäjiä.

Metsänvihreää, vaaleanvihreää ja valkoista Seiska veikkaa
ja työkaluina 4mm sukkapuikot. Kesken toisen sukan meinasi
iskeä tenkkapoo kun metsänvihreä väri loppui ja sitä oli
hyvällä tahdilla kauppojen aleissa myyty loppuun.

Yhden kerän löysin viikon etsinnän jälkeen ja
lopulta sukatkin valmistuivat.

Pirteämpää väriä tulevaan kevääseen. Kokeilin myös
ensimmäistä kertaa sädekavennustekniikkaa kantapäässä
ja kärkikavennuksissa. Helppoa ja nopeaa, tulen varmasti
käyttämään myös jatkossa - mietin miksi en ole aikaisemmin
edes ajatellut kokeilevani tuota tekniikkaa.

Nämä ovat täydellisen pitkät talvisaappaiden alle.
Pakkasilmat täällä Pohjanmaan länsirannikolla ovat kovat
ja tuuli tekee siitä vielä kirpeämmän ja purevamman.

Nauttikaa pakkaspäivistä ja pitäkää huoli varpaistanne! 

2012-01-30T14:01:00.001+02:00

Viimeisestä kirjoituksesta on jo liki kolme kuukautta.

Joulu tuli ja meni, pojan 2-vuotissyntymäpäivät tuli ja juhlittiin. Järkkäri hajosi ja minä laiskottelin huoltoon viemisen kanssa. Kuvia en ole napsinut aikoihin, tuntuu nyt ihan vieraalta kapistukselta. 

Kaikki tekemäni joululahjat ja syntymäpäivälahjat ovat uusilla omistajillaan, lämmittämässä talvipakkasilla tai mukana leikeissä. Näistä en kuvia saanut

- kyllä sapetti, kiitos järjestelmäkameran.

Olen edelleen viihtynyt tiiviisti lankojen, puikkojen ja nykyään enemmän ompelukoneen ja kankaiden parissa. Vähemmän on tullut tehtyä itselle tai lapselle, useimmat ovat menneet heti seuraavaan osoitteeseen tuomaan iloa.

Talvi on ollut täynnä lunta, pulkkailua ja innolla poika seurailee kaukalon reunalla kun isommat pojat ja tytöt luistelevat, ensi talvena kokeillaan jo itse.

Tämä vuosi tulee olemaan jännä minulle, miehelle ja varmasti

myös pojallekin. Alkukesästä syntyy pojalle pikkusisar. 

Jännittää kovasti miten kaikki sopeudumme uuteen elämäntilanteeseen, innolla odotamme uutta perheenjäsentä.

Puhuin aiemmin myös arvonnasta, jonka järjestän kun 30 lukijan raja on rikki blogissani. Näiden kolmen erittäin hiljaisen kuukauden aikana se on täyttynyt ja olisi aika lunastaa lupaukset. Arvonnan järjestän helmi-maaliskuun vaihteessa.

Seurailkaahan!

Ring-ring!

2011-10-31T21:05:00.004+02:00

Kuulolla ollaan!
Reilun kuukauden pituinen blogipaussi takana.
Sähköpostiin alkoi yhtäkkiä tulvia monia tilauksia
töistäni, olin yllättynyt - kiitos jokaiselle.
Viimeinen kuukausi on kulunut tilaustöitä tehdessä,
nyt jokainen on postitettu uusiin koteihin.

Nämä olivat teidän lemppareita ja näitä lähti
monissa eri väreissä matkaan pitkin Suomea, yksi
jopa Hollantiin asti!

Androideja, angry birdseja, tossuja, pingviinikeiloja ja pupujusseja!

Paljon on tapahtunut, päivät pimenee jo ennen iltaviittä

ja ulos saa pukeutua erittäin lämpimästi! Kiusanani on ollut

paha ja raastava korvatulehdus. Pääsin siitä jo eroon kunnes päättikin ilmestyä toisenkin korvan riesaksi. Voisin mielelläni irtisanoa jo ystävyyden antibioottien kanssa ja nauttia pitkästä aikaa kunnon yöunet ilman vihlovaa korvakipua, joka heijastuu leukaluihin asti.

Olen jo aloittanut joululahjojenkin teon! Joulupukin konttiin lähtee monenlaista pehmeää pakettia. Niistä lisää kunnes aika koittaa!

Blogissakin on jo yli tuhat uniikkia kävijää. Tätä pitää juhlistaa jotenkin, ja lupaankin - kun 30:nen lukijan raja täyttyy, järjestän teille arvonnan, ensimmäistä kertaa.

Mitä sinun syksypäiviisi kuuluu?

Virkatut tossut - ohje

2011-09-10T15:45:00.002+03:00

Postasin aiemmin tossuista, jotka virkkasin.
Kyselyitä ohjeisiin tuli suunnasta jos toisesta.
Tällä kertaa malliksi tein raidalliset (raitoja en ole
huomioinut ohjeessa)

(EDIT: tossujen koko on naisen jalan 38/39)

Tarvitset:

3,5mm virkkuukoukku
yksi kerä lankaa
kaksi nappia
neula
värikäs, erottuva merkkilanka

Yritin ohjeessa parhaani mukaan käyttää virkkauksessa käytettäviä selitteitä ja termejä. Itse ymmärrän niiden avulla paremmin. Minä itse käytän harvemmin merkkilankoja, mutta ne ovat kyllä käteviä jos hetkeksikään jättää työtä odottamaan.

kjs = ketjusilmukka
ks = kiinteä silmukka

Let's start. Virkkaaminen aloitetaan tossun kärjestä.
Luo 4kjs, yhdistä ensimmäiseen ketjusilmukkaan piilosilmukalla.

1.krs: Virkkaa muodostuneeseen ympyrään 8 kiinteää silmukkaa.
2.krs: Virkkaa jokaiseen silmukkaan 2ks = 16ks.

3.krs: Virkkaa 3ks, 2ks seuraavaan ks:aan. Toista 3 kertaa. =20ks
4.krs: Virkkaa 4ks, 2ks seuraavaan ks:aan. Toista 3 kertaa. =24ks
5.krs: Virkkaa 2ks, 2ks seuraavaan s:aan. Toista 7 kertaa. =32ks
6.krs: Virkkaa 3ks, 2ks seuraavaan s:aan. Toista 7 kertaa. =40ks
7.-16.krs: Virkkaa 40ks
17.krs: 2ks samaan s:aan, 19ks, 2ks samaan s:aan, 19ks = 42ks
18.-21.krs: Virkkaa 42ks
22.krs: 2ks samaan s:aan, 20ks, 2ks samaan s:aan, 20ks = 44ks
23.-24.krs: Virkkaa 44ks

25.-26.krs: Virkkaa 44ks

27.krs: 2ks samaan s:aan, 21ks, 2ks samaan s:aan, 21ks = 46ks

28.-31.krs: Virkkaa 46ks

32.krs: 2ks samaan s:aan, 22ks, 2ks samaan s:aan, 22ks = 48ks

33.-36.krs: Virkkaa 48ks

Kokeile jalkaan. Virkkaa lisää ja tee lisäyksiä tarpeen mukaan kunnes tossu on jalkaterän mittainen. Itselleni tämä on juuri nyt sopiva.

37.krs: Virkkaa 14ks, käännä työ

38.-64.krs: Virkkaa 28ks, käännä työ

Kierros 38

Kierrosten edetessä työ alkaa näyttämään tältä

Kun kierrokset on käyty loppuun, käännä koko työ nurinpäin.

Taita kantapää keskeltä kaksinkerroin. Virkkaa sauma kiinni 14 kiinteällä silmukalla. Käännä ja palaa takaisin 14ks.

Kantasauma

Käännä koko työ taas oikeinpäin. Virkkaa nyt koko jalansuun ympäri, n. 70 kiinteää silmukkaa. (tarvittaessa vähemmän jos suusta on muodostumassa "lörppö")

Katkaise lanka ja päättele langanpäät.

Poimi nyt jalkaterän päältä, n. 1-2cm etäisyydeltä jalansuusta katsottuna, 7 silmukkaa. Katso, että poimiminen lähtee samalta tasolta kuin tossujen sisäsyrjän sivu.

Virkkaa nyt edestakaisin kerroksittain (joka kerroksella 7 silmukkaa) kunnes kaistale yltää pituudeltaan ulkosyrjälle. Kun kaistale on mielestäsi sopivan pituinen, tee seuraavasti:

Jätä ensimmäinen silmukka virkkaamatta, virkkaa 5ks, jätä viimeinen silmukka virkkaamatta. Käännä työ. Jätä taas ensimmäinen silmukka virkkaamatta, virkkaa 3ks, jätä viimeinen silmulla taas virkkaamatta. Käännä työ. Nyt viimeisellä kerroksella jätä taas ensimmäinen silmukka virkkaamatta, virkkaa 1ks, jätä viimeinen virkkaamatta. Päättele piilosilmukalla. Katkaise lanka (jätä päättely- ja nappivara). Ompele kaistale kiinni napilla.

Ensimmäinen valmis. Tämähän tarvitsee vielä parin,

mukavia virkkaushetkiä!

Lämmintä korviin asti

2011-09-07T18:35:00.004+03:00

En ole juuri koskaan ollut kaulahuivien ystävä.
Ne pitää aina hassusti kääriä ympäri kaulaa jotta
lämmittäisivät, tai sitten se pitää sulloa kummallisesti
takin alle piiloon. Muhkeat, joustavat kaulurit ovat
suosikkeja - niin mielettömän helppoja.

Novita Huopanen.
8mm, 60cm pyöröpuikko.
120 silmukkaa.

Musta ja vihreä.
Sopivat talvi- ja syksytakkeihini loistavasti.
Yhteen kauluriin kului kaksi kerää.

Mustassa joustinneuleena 2o, 2n.

Vihreässä 3o, 3n.

Pituutta tuli kumpaisellekin n. 70cm,

juuri sopivasti peittämään myös korvat

kovilla pakkasilla - en ole pipojenkaan ystävä.

Mitkä ovat sinun suosikkiasusteitasi

viileään syksyyn, kylmenevään talveen?

Tossutellen

2011-09-05T12:35:00.003+03:00

Viime viikolla oli ystäväni syntymäpäivät.
Halusin tehdä lahjaksi jotain lämpöistä.
Virkkasin raidalliset tossut, niiden
lisäksi pirteälle ihmiselle lähti paketissa
mukaan värikkäitä kynttilöitä ja hänen
lempikirjailijansa uusin kirja.
Ajattelin sen olevan hyvä ensiapupaketti
syksyn kylmeneviin iltoihin.

Harmittaa kun vasta syntymäpäivien jälkeen
muistin, että olisin voinut ottaa kuvan tossuista.
Kun en kuvaa muistanut, tein itselleni uudet,
samanlaiset mutta yksivärisenä.
Nämä ovat muuten pehmeät ja
varpaat kiittää!

Lankana on perus Seitsemän veljestä, tummanharmaa värisävy.

Virkkuukoukkuna käytin numeroa 3,5.

Lisäksi tarvitsin kaksi nappia ja yhden illan aikaa.

Ohje valmistui omasta päästä ja jalkaan jatkuvasti työn

edetessä kokeillen. Koko on naisen jalan 38/39.

Nämä olivat mielettömän helppo tehdä ja valmistuivat

nopeasti. Näistä kirjoitin ohjeenkin paperille ylös,

tulee varmasti tehtyä vielä useammassa värisävyssä ja

tämä on mielestäni loistava lahjaidea -

ainakin synttärisankari piti omistaan.

Tunnustus tuo hyvän mielen

2011-09-05T12:09:00.001+03:00

Sain tunnustuksen Suskuselta Murekkeen - blogista,
isot kiitokset! Tälläiset lämmittävät aina ihmismieltä.

Tunnustuksen tehtäviin kuului kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen ja jakaa tunnustus eteenpäin kymmenelle ihanalle blogille. Sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukset niihin:

1. Suosikkiväri: Vihreän eri sävyt

2. Suosikkieläin: Käärme

3. Suosikkinumero: 7 on onnennumeroni

4. Suosikki alkoholiton juoma: Ehdottomasti maito

5. Facebook vai Twitter: Facebook

6. Intohimosi: Käsityöt, lauta- ja korttipelit

7. Saada vai antaa lahja?: 50/50 :)

8. Suosikkikuvio: Pata

9. Suosikkiviikonpäivä: Sunnuntai

10. Suosikkikukka: Perhosorkidea

Blogiini on liittynyt uusia lukijoita, kiitos ja tervetuloa kaikille! Tämän tunnustuksen annan jokaiselle lukijalle, jokaisen blogi on omalla tavallaan kaunis!

Siilet ja sienet

2011-08-25T11:23:00.000+03:00

Kun neuloo liikaa,
alkaa sormet kramppaamaan.
Ranteista aina sormenpäihin
asti vihloo ja välillä puutuu.
Puolivalmiiksi jäi itselleni syksyyn
ja talveen asusteita sekä pojalle pipo.
(miksei niitä koskaan voisi tehdä heti alusta loppuun?)

Kunnes palaan puikkojen pariin...
Ompelin pojalle pöksyt.
Tätä siilet ja sienet kangasta ostin aikoinaan
kerralla paljon. Aivan ihana kuosi.

Pojalle ompelin tästä viime syksynä myös pöksyt
ja ne luonnollisesti on jo pienet ja säilytyksessä.
Kangasta oli jäljellä vielä sopiva määrä
isompiin housuihin ja syksyiseen neliöpipoon.

Ihanat syksyn värit, ruskeaa, kellertävää,

oranssia ja punertavaa. Vuodenaika jolla on

kauneimmat värit.

Pöksyihin tein pitkät käännettävät ruskeat resorit

sekä lahkeisiin, että vyötärölle. Käyttöikää lisäämään.

Harmikseni huomasin kokeiluvaiheessa vasta, että

housut ovat nyt juuri sopivat eikä sitä kasvuvaraa

resoreilla tullutkaan juuri ollenkaan.

Menevätpä ainakin edes tämän syksyn.

Viikonloppuna otetaan suunnaksi maaseutu.

Kahdet syntymäpäivät ja sukulaisia.

Mukaan otan puikotkin, josko vaikka uskaltaisi

tarttua niihin kiinni... edes hetkeksi.

Tähtiä, neulehuppari ja kengutasku

2011-08-13T14:46:00.002+03:00

Tästä puhuin jo edellisessä postauksessa.
Neulehupparista, jolle en tiennyt mitä tehdä.
Se oli vailla hihoja ja jotain ideaa.
Ilman jonkinlaista kuviota/raitaa tms se olisi
jäänyt tylsän näköiseksi, tyhjäksi.
Ilman hihoja tämä olisi myös toiminut,
kun olisi vain neulonut joustinneuleet kädenteille.
Mutta syksy tulee väistämättä, siksi hihat oli parempi
vaihtoehto.

Olen aina pitänyt Molo Kidsin ulkovaatteista
ja etenkin tähtikuvioista. Kamppailin hetken ajatusten kanssa,
apinoidako idea tähtihihoista. Jep. Eikun toteuttamaan.
Hihoihin applikoin siis tähdet. Hupparin eteen
neuloin ison kengurutaskun.

Hupusta neuloin tarkoituksella jätti-ison

ja se on malliltaan hiippa.

Itse pidän extrasuurista hupuista, ne lämmittää

ja niiden alle saa kasvot kunnolla peittoon.

Silmukoiden lisäykset tein langankierroilla,

hupussa on siis pieniä ilmareikiä.

Poika ei kauheasti arvostanut hupun kokeilua,

mutta nopeasti paha mieli oli ohi.

Taskusta tuli heti hitti.

Sinnekin mahtuu salamatkustajia,

palloja, palikoita ja legoja.

Paikkansa sieltä ensimmäisenä löysi tennispallo.

Jälkeenpäin aloin miettimään:

olisi pitänyt tehdä joustinneule 2o, 2n.

1o, 1n näyttää jotenkin suttuiselta.

Huppari on taas kooltaan tarkoituksella iso

ja väljä, on mukavampi ottaa rennommin.

Tästä jäi hyvä mieli, koska ensimmäisestä

koskaan tekemästäni applikaatiosta annoin

itselleni arvosanaksi positiviisen.

M u k a v a a l a u a n t a i t a !

Siiliherra ja syksyn tunteita

2011-08-11T22:44:00.001+03:00

RuttuNuttu ilostutti lukijoitaan muutama
viikko sitten jakamalla blogissaan ohjeen
virkattuun Möökö-neuleeseen.

Minä päätin kokeilla onnistunko.
Virkkauksen aikana tein muutamia muutoksia
perusohjeeseen, tein hupusta hieman isomman
ja helmasta pidemmän (kasvuvaraa).
Hihat olivatkin jo valmiiksi vähän liian
pitkät, ne voi helposti kääntää.
Jätin myös itse Möökö:n virkkaamatta ja
tein itse meille sopivamman taskun, virkatun
siiliherran.

Lankana on Novitan Kelo ja värisävynä savi.
Keriä kului vähän alle 4.
Langasta tuli uusi suosikkini työn myötä.
Niin miellyttävän pehmeää ja helppoa käsitellä.
Tätä tulen ostamaan vielä paljon laatikkoon odottamaan.

Vanha ja viisas siiliherra toimii taskuna.

Sillä on jo harmaantuneet piikit, ne ei enää pistäkään.

Taskuun voi sujauttaa tutin, tai meidän pojan tapauksessa

kiviä - niitä on kiva kantaa ulkoa sisälle asti.

Puikoilla odottelee neulehuppari.

Olen jo aikoja sitten saanut valmiiksi

vartalon ja hupun. Hihat uupuu. Päänvaivaa

aiheuttaa (ja siksi kesken jäänyt), teenkö

miehustaan jonkun kuvion, laitanko raitoja,

teenkö yhtään mitään. Peräänkuulutan päätöksiä.

Osaisinpa päättää.

Syksy on niin täällä.

Aamuisin saa vetää villasukat polviin asti

ja iltaisin kömpiä sohvalla torkkupeiton alle.

Tykkään kovasti!

Tunnustuksia

2011-08-11T22:13:00.000+03:00

Sain ensimmäisen tunnustukseni.
Naurahdin ja hymyilin. Tästä tuli
mukava ja lämmin mieli.
Lähetän kiitokset Glennille .

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempiväri, -ruoka ja -paikka, jossa haluaisi käydä.

Ensimmäinen on helppo ja niin laaja-alainen. Kun puhutaan omasta vaatetuksesta, on aina helppo luottaa mustaan, valkoiseen ja harmaaseen. Pidän värikkäistä asusteista, mutta räikeä paita tms ei sopisi minulle. Kodin sisustuksessa maanläheiset sävyt ruskeasta taas kerran mustavalkoiseen ovat luotettavia ja omaa silmää miellyttäviä. Kun taas puhutaan lastenvaatteista niin ehdoton ykkönen ja varma vastaus suustani on vihreä. Mikä tahansa vihreään taittuva on karkkia silmilleni, aivan ihania.

Lempiruokaa on kaikki minkä voi valmistaa helposti ja nopeasti. Syödä sormin, napostellen. Uudet maut on aina tervetulleita ja pidän paljon mausteista. Äitini tekee edelleen parhaat lihapullat ja muusin, vastaus siinä, hih.

Paikka, jossa haluaisin käydä. Niitä on niin kovin monia. En pidä rantalomista, aika käy tylsäksi muutaman päivän makoilun jälkeen vaikka sitä rentoutumista olisi vuosia odotellut. Pitää olla jotain tehtävää, nähtävää ja tutustumista. Uudet, erilaiset kulttuurit ja kaupungit kiinnostaa. Jos nyt lähtisin, suuntaisin johonkin Euroopan maahan, kiertelemään taidemuseoita ja tutkimaan historiallisia paikkoja.

Tällä kertaa minä en lähetä tunnustusta eteenpäin
huomattuani, että jokainen jolle tämän olisin antanut,
on jo saanut sen.

Vanhan sängyn uusi ilme

2011-07-27T12:51:00.000+03:00

Muistatteko sängyn mistä puhuin.
Sen, minkä löysimme mieheni kanssa vanhempieni vintiltä.
Vihdoinkin sänky on saapunut uuteen kotiin
ja sai uuden omistajan, meidän pojasta.

Tämä oli mukava ja rentouttava projekti.
Tiedän mieheni olevan hyvä käsistään puutöissä
joten suurimmat työt jäivät hänelle. Minä istuin
iltaisin juttuseurana, tarjoilijana ja vitsiniekkana.
Lopulta hioinkin, paljon, todella paljon.

Aloitetaan ihan alusta:

Sänky on vanha, ollut käytössä neljällä lapsella.

Sedälläni, minulla ja kahdella pikkuveljelläni.

Sänky on siis peräisin 70-luvulta ja sen alkuperäinen

väri oli oranssinpunainen. Päälle oli maalattu kolme

kerrosta valkoisella värillä, maalinpoisto vei paljon aikaa.

Kuumailmapuhallin surisi iltaisin pojan mentyä unille.

Sitä mukaa kun vanhin maalipinta alkoi näkyä, minä hioin.

Värin valitseminen oli yllättävän vaikeaa, vaikka päässä

olikin jo ajatus siitä, että jokin vihreä sävy se tulee olla.

Selailtiin väripaletteja. Lime miellytti eniten.

Ei kuitenkaan kirkas lime vaan sellainen, joka näyttää

myös jotenkin "vanhalta". Eri valojen vallitessa

sänky saa aina uuden värin. Hauskaa.

Poika nukkuu edelleen meidän kanssa samassa huoneessa.

(tavoitteena löytää uusi, isompi koti ennen vuodenvaihdetta)

Minulla on ollut mielessäni jo pitkään kuva siitä, millainen

pojan huone tulee olemaan. Olen ostellut kaikenlaista aina kun

vastaan on sattunut. Näitä kankaita on paljon, koska niistä

väreistä tulee pojan huone muodostumaan.
Nyt sänky sai seuraksi tyynyjä, ihanissa väreissä.

Halusin siitä houkuttelevan ja pehmeän.

Se on niin herkullinen, että haluisin itse kiivetä

sinne loikoilemaan, lukemaan satuja.

Pojalla on kyllä pehmoleluja, ne eivät vain ole

mieluisia. Lukuunottamatta Eetua, ihanaa pehmoista elefanttia.

Se kulkee mukana kaikkialle.

Ei pidä unohtaa, että syksy saapuu pian.

Sängyn alla odottaa Reinot, nuo joka miehen söpöt tossut.

Varsinkin kun vuodenaika tuo tullessaan viileät lattiat aamuisin.

Ja päiväunille on hyvä ottaa mukaan lämmin torkkupeitto.

Poika on nukkunut jo viikonlopusta lähtien sängyssä.

Pelkäsin, että illat menee poikaa takaisin kantaessa, mutta ei.

Hyvin on uni tullut kun on ollut sen aika. Sinne voi

näppärästi itse kiivetä ja nousta pois, onneksi sitä ei meillä

uniaikaan tehdä - ainakaan vielä.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän projektiin,

seuraavaa projektia odotellessa. Mitä sinä pidät?

Palikkapussukka

2011-07-12T14:49:00.001+03:00

Brion rakennuspalikoiden oma säilytyspussi
oli tylsän valkoinen. Ompelin uuden.
Kankaan olen aikoinaan ostanut Ikeasta.
Kiristysnauhana on kengännauha,
niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Eihän se haittaa vaikka pussukassa onkin
hieman vaaleanpunaista ja pinkkiä?
Onhan palikoissakin muutama tämän värinen,
nyökyttelen itselleni. Hih.

Palikat ovat lemppareita.

Paljon syötyjä, paljon heiteltyjä.

Ollut mukana pojan kokkailuhetkissä,

jotkut uineet myös kylpyammeessa.

Ne ovat erittäin kärsineen näköisiä,

mutta pojalle sitäkin rakkaampia.

Näitä löytyy useimmiten sohvan takaa,

pattereiden välistä tai keittiön

laatikoista kauhojen keskeltä.

Palikkasarjoja on kaksin kappalein joten

iso pussukka oli enemmän kuin tervetullut.

Veikeä, kieltä näyttävä kettu on hauska mielestäni.

Mummolareissulta muuten haalin
mukaani paljon äitini vanhoja käsityölehtiä.
Niitä alan selaamaan illalla,
vesisadetta kun on luvattu.

Pupujussi lempiväreissä

2011-07-11T18:54:00.002+03:00

Pojan päiväunien aikaan mieleen
tunkeutui valopilkku: TSI-TSING!
Muistin, että laatikon pohjalle lankakerien joukkoon
oli unille jäänyt kaveri, joka tarvitsi nopeasti apua.
Symppis pupujussi, jonka raajat olivat vielä
irrallaan ja silmät puuttuivat.
Pupujussista tuli ehjä ja kokonainen.
Se on jotenkin surullisen näköinen.
Liekö suru johtunut siitä, että
emäntä oli hänet unohtanut.

Miksi sillä on haikea mieli?

Poika herää päiväunilta, ottaa tiukkaan syleilyyn

ja tanssittaa. Onkohan pupulla nyt parempi olla?

Ainakin se pääsee mukaan tasapainopyöräilemään.
Pupu pitää tiukasti kiinni isoilla jalkaterillään
ja pienenpienillä kämmenillään.

Pojan mielestä kaveria on kiva roikottaa mukana korvista

ja juosta pitkin kotia, sitten taas tanssittaa.

Tästä alkaa ystävyys.

p.s. Olen huomannut: kun jotain aloitan, käsissäni
       aina ensimmäisenä jokin vihreäsävyinen lanka.
   Taitaa olla aika tehdä välillä jostain muustakin väristä.
       Vihreä on pop, niin ihana. Yritän vieroittautua.

Kesä on hiekkaa, merta ja aurinkoa.

2011-07-10T23:50:00.000+03:00

Viime postauksesta on aikaa.
En osaa sanoa syytä miksi.

Ollaan lomailtu, lomaillaan edelleen.
Viime viikko mummolassa, tämä viikko kotona.
On ihanaa vaan olla ilman minkäänlaisia suunnitelmia.
Olla kolmestaan, loikoilla, mennä ja tulla milloin mihinkin.

Viipyä niin pitkään kuin huvittaa.

Mummolassa, kotiseudullani aika kului kuin siivillä.
Kuvia on paljon, enkä kyllästytä nyt kaikilla.

Ilmat olivat muutamana päivänä aurinkoiset,

toisina päivinä ilmassa leijui ukkosen ja sateen tuoksua.

Aurinkoiset päivät vietimme rannalla.

Teimme mieheni kanssa myös mukavan löydön

vanhempieni talon vintiltä. Vanha, 70-luvulta

peräisin oleva juniorisänky pienine laitoineen ja pinnoineen.

Tämä sänky on ollut käytössä sedälläni, minulla ja kahdella

pikkuveljelläni.

Iltaisin pojan mentyä nukkumaan kuumapuhalsimme vanhat kolme

maalikerrosta pois, hioimme, hieman kittasimme muutamia isompia

kolhuja, taas hioimme ja lopulta mies ruiskumaalasi.

Limenvihreällä. Aijai kun olin onnellinen.

Sehän tulee olemaan ihan täydellinen pojan huoneessa.

Askel kohti aikaa jolloin pinnasängylle jätetään hyvästit.

Palaamme vielä loman aikana takaisin sängyn luo viimeistelemään

toisella, ehkä kolmannellakin maalikerroksella.

Tässä kuva ennen projektin aloitusta.

(sängyn pohja löytyy vielä vintiltä,

sille ei mitään tarvitse tehdä.)

Mitä sinä tykkäät?

Virkkaus- ja neulontaprojektejakin on

taas ajatuksina mielessä, tarvisi vain aloittaa.

Ehkä kun alkaa taas sataa ja ukkostaa.

A u r i n k o i s i a k e s ä p ä i v i ä s i n u l l e !

Raitainen kaveri.

2011-05-25T22:29:00.003+03:00

Se on rauhallinen, se on vilkas.
Se on pieni, se on ketterä.
Se viihtyy omistajansa jalkopäässä.
Se pitää rapsuttamisesta.

Sen säkäkorkeus on 12 cm.

Se on 54 cm pitkä.

Sen häntä on lyhyt,

korvat ovat kuin Dumbolla.

Se on laiska auringon ja lämmön palvoja.

Se köllöttelee, chillailee ja ottaa rennosti.

Se kylpee, pyörii ja hyörii auringonsäteissä.

Annoimme sille nimeksi Mauri.

Se on Mauri Mäyräkoira.

Vaihtelevaa.

2011-05-23T14:45:00.001+03:00

Lauantaina oli kirkasta.
Sunnuntaina harmaata ja tuulista.

Ulkona sataa vihdoinkin. Kaatamalla.

Istun parvekkeella ja kuuntelen kohinaa.

Ukkostaisipa, tykkäisin.

(ilmaisen ohjeen punaiseen Angry Birdiin

löydät täältä, Ravelry:sta! Kivoja virkkaushetkiä!)

Angry birds

2011-05-20T11:17:00.000+03:00

Siitä projektista...

Kolme lemppariani Vihaisista Linnuista.

Muutkin ovat valmistuneet, mutta ovat pojan

hellässä ja taidokkaassa lentokoulutuksessa.

Ensimmäinen taistelu käydään viikonloppuna

 kun linnut pääsevät ulkoilmaan.

Rannikolle siis toiveissa lämmintä

auringonpaistetta!

P R E P A R E F O R T H E B A T T L E !

2011-05-18T23:43:00.001+03:00

We are here.

On ollut vaikka mitä.
Omat syntymäpäiväni.
Äitienpäivä.
Jääkiekkoa.
Euroviisuja.

Kesäkin on tullut.
Kai.

Mitä teille kuuluu?

(...siitä virkkausprojektistani:

innostus katosi ja yksi osa puuttuu

kokonaisuudesta. Kyllä sen vielä

valmiiksi saan, hoen itselleni.)

Lomps, lammikoihin!

2011-04-08T22:11:00.002+03:00

Auringonsäteet tunkeutuvat
sisälle kotiin ja tekevät tukalat
oltavat vanhassa talossa.
Liian kuuma.

Ulkona on vielä toistaiseksi
viileämpää vaikka aurinko paistaakin
lämpimästi. Pihaleikkeihin mars!

Poika on älyttömän mietteliäs.

Ei kuule kun kutsutaan, ei liikahdakaan.
Samanlaisiin hetkiin törmätään muissakin tilanteissa.

Tuijottaa leikkipuiston reunalla hiekkalaatikolle päin.

Palanen ajatuksistasi pikkuinen.

Hiekkikselle HOP!

Kuralammikkotanssit on pop!

Kiekuroita ja kaksi onnistunutta hypähdystä,

pyllylleen meni ja kaikki kurassa!

Pieni mies tutkii, ihmettelee, juttelee itsekseen

ja lähtee karkuun kun pitäisi lähteä kotiin.

Väärä suunta karkulainen!

Puurokattila kutsuu!

(viikonloppuna metsästetään pojalle

ensimmäiset kumpparit, tällä kertaa

juoksin estelemässä pahimmat ja isoimmat

kuralammikkopainijaiset)

K u r a l e i k k i k ä ä m m e !

2011-04-06T14:54:00.004+03:00

__

Olen jo muutaman viikon
etsinyt ja metsästänyt kaupoista
pojan Ticket to Heaven:n vihreälle
Plain Rainille sopivaa pipoa.
Sen pitää olla värikäs ja raikas.
Leikkisä ja hauska.
En löytänyt.

Virkkuukoukku ja lanka.
Yksi ilta telkkariohjelmia ja
pitkään venynyt yö.
Valmista.

P ö l l ö m y s s y

Pöllöllä on tupsukorvat, isot silmät

ja pieni nokka.

Pipossa korvia suojaa korvaläpät,

niistä roikkuu pitkät palmikot.

Täytti tavoitteet.

Mitä sinä pidät?

Testaajallekin kelpasi.

Aurinkoiseen kevääseen, pirteälle

pojalle pirteä pipo.

Taidan tehdä samanlaisen

vielä toisesta väristä.

(hieman suuri siitä tuli, mutta pienellä

kavennuksella saadaan koko oikeaksi)

2011-03-19T15:19:00.002+02:00

_
_
Let's go outside.

Tätä olen odottanut.
Pojan voi nostaa määränpäässä
rattaista ja laskea maahan.
Kävelee, tutkii ja ihmettelee.

Meillä on muutamia leikkipuistoja
aivan kodin läheisyydessä.
Harmiksemme niille ei ole näin lumisen
talven aikana aurattu teitä auki ja tarpominen
lumikasoissa lanteita myöden ei ole innostanut.
Supermammat toki pystyvät tähänkin.
Kevät näyttää merkkejä ja leikkipuistot alkavat

paljastumaan kinoksien alta.

Lumi on kiva asia - rajallisessa määrässä.
Tilataan kevät! Halutaan pukeutua ohkaisempiin
vaatteisiin ja liikkua mukavammin.

Meidän perheessä pidetään jääkiekosta.
Yksi varma kevään merkki on se, että pudotuspelit
sarjoissa ovat käynnissä ja meillä eletään kiekkohuumaa.
Pieneltä mieheltä irtoaa joukkueelle hillittömiä taputuksia
ja parhaimmillaan aaltoja! Illalla tippuu taas kiekko!

M i e l e t ö n t ä

k i e k k o l a u a n t a i t a !

2011-03-13T12:58:00.001+02:00

_
Huh-hu-huu!

sanoo uusi ystävämme Herra Huu.

Miro on kiinnostunut eläimistä ja äänistä.

1-vuotis lahjaksi saatu äänikirja on miellyttävä

juuri nyt. Paljon eläinystäviä ympäri maailmaa on

esitelty - jokainen eläin myös tervehtii omalla

tavallaan aukeamilla. 

Pöllö on suosikki.

Pöllö sanoo "huh-hu-huu!". 

Perään pojan hihitystä.

Minä virkkasin pöllöfanille pöllökaverin.

(tai ainakin siltä sen pitäisi näyttää)

Herra Huu on sympaattinen kaveri.

Sen silmät ovat viisaat, se on opettavainen.

Kynnet ovat terävät, niitä pitää varoa.

Ole ystävällinen ja lempeä. Saat kaverin. 

Sitten pöllökaveri viihtyy kainalossasi ja

vieressäsi lämpimän peiton alla.  

Tämä oli ensimmäinen virkkaustyö,

jonka sovelsin ihan itse. Ei vaadi paljoa,

mutta tuo itselle hyvän mielen kun näkee mukavan

lopputuloksen. Päiväunien jälkeen näen lopullisen 

tuomion - kelpaako pöllökaveri pojalle vai ei.

Herra Huu pöllötorniin odottamaan!

2011-03-03T22:46:00.003+02:00

__
Kevät on täällä.
Aurinko paistaa päivittäin.
Kurakelit ovat pihalla!
Lumet kohisee katolta ja säikäyttää
minut välillä kovastikin.
Miro ei piittaa.

On uppoutunut leikkeihinsä,
ei kuule kun kutsuu nimeltä.
Mitähän pienen miehen päässä
liikkuu. Tunnollista ja keskittynyttä
leikkiä. Palikoita, purnukoita, laatikoita,
soittoleluja, ties mitä milloinkin.

Ylös, alas, ylös, alas.

Lattialle ja takaisin pöydälle.

Onko tässä jokin järjestelmällisyys kyseessä?

Jokainen palikka kerrallaan ylös, kaikki vierekkäin.

Sitten laatikko, sitten palikat omista rei'istään sisälle.

Seuraan ilolla toisen samalla hymistessä.

Sitten kun palikat eivät osukaan heti ihan kohdilleen,

heitetään koko laatikko lattialle. Kärsivällisyyttä poikaseni,

kärsivällisyyttä. Taidat olla tulossa äitiisi.

Välillä pitää muistaa laiskotellakin.

Ladata lisää virtaa ja olla vaan.

Miro ymmärsi heti olkkarin lattiatyynyn tarkoituksen.

Ompelin uuden päällisen, nyt kelpaa köllötellä.

Pehmeää - siihen voisi nukahtaa.

Pienen hengähdyspaussin ja päiväunien

jälkeen jaksaa taas jatkaa iltaan.

A u r i n g o n s ä t e i t ä j o k a i s e l l e !

2011-02-27T12:14:00.003+02:00

Let's go Penguin bowling!

Tätä virkatessa kihertelin itsekseni
sohvannurkassa, "hihi-hih-kih-kih-hih!".
Tekeminen loi mielikuvia siitä, kuinka
hauskaa tällä olisikaan leikkiä
pienen taaperon kanssa.

Kuusi sympaattista pientä pingviiniä.
Värikkäät keilat pienillä nokilla ja
nappisilmillä. Ja tietenkin keilapallo,
jolla kumota pingviinit selälleen.

(pingviinien pohjana piltti purkkien kannet
ja keilapallona tennispallo)

Testissä Miro halusi mieluummin

toimia itse keilapallona, kumota pingviinit,

kölliä niiden kanssa lattialla ja halailla.

Tästä alkaa harjoittelut, kuinka kauan menee

kunnes ensimmäinen täyskaato on suoritettu,

v e i k k a u k s i a ?

_____________________________________________________________________________________

Sunnuntaina levätään ja rentoudutaan.

Muista sinäkin.

2011-02-10T15:09:00.002+02:00

___
_____
Aamuaurinko nousee ja valaisee
ruokapöydän päässä istuvia kasvoja.
Aamupalaa! Aamupalaa!
Polttoainetta jäseniini.

Odotellaan ja kuunnellaan kauhan kalsketta

auringonsäteiden paijatessa. Hiukset

takussa ja silmissä vielä unihiekkaa.

Torstai.

2011-02-04T21:25:00.001+02:00

_

Näihin ihanuuksiin
törmäsin usein. Liian usein.
Netti on niistä ohjeita pullollaan.
Käsityöliikkeessä viime viikolla
silmiini nämä pomppasivat taas.
Pienet ihanat hahmot pienissä lehdissä.
Nyt olisi minunkin aika kokeilla.
Kirjakaupasta lähti mukaan kirja.
Toinen on tilauksessa.

Amigurumi.
Vei sydämeni heti.

(Amigurumi on Japanista kotoisin oleva
käsityölaji. Neulotaan tai virkataan pieniä
hahmoja, nukkeja, eläimiä, jotka lopuksi täytetään.
Japanin sanoista ami, joka tarkoittaa kudottua tai
neulottua ja nuigurumi, joka tarkoittaa täytettyä nukkea."

Herra Hirvi.

Suloinen, kesy pieni otus.

Ei viihdy ulkona pakkasessa.

Pitää halauksista ja leikeistä.

Viihtyy myös pienen lapsen syleilyssä

Nukkumatin unimaailmassa.

Lankaa, virkkuukoukku, neula, täytettä ja paljon mielikuvitusta.

Niistä on ihanat amigurumit tehty. Olen rakastunut.

2011-01-17T23:23:00.001+02:00

________________
"Kiik-kaa kiik-kaa"
on raikunut kodissa koko päivän
sekä minun että Miron suusta.
Kun on kivaa, tulee myös väsy
illalla nopeasti.

Sammutetaan valot,
toivotetaan hyvää yötä.
Pörinää ja juttelua hetki
kainaloon kammetuille uniystäville.
Pian jo kuuluu tuhinaa.

Loppuilta on kokonaan minun.

Lepohetki, jolloin mieluisin paikka

löytyy heti. Rojahdan sohvalle, sanon "puuh!"

ja vain olen. Omassa nurkassani.

Sytytän kynttilän ja nautin pimeydestä.

Pian kevät vie sen mennessään

ja tuo omat parhaat puolensa tilalle.

Vaihtokauppaa.

Tuntuu hyvältä olla pitkällään,

raajat ovat kuin pehmeää vastakeitettyä spaghettia.

Pieni oma hetki. Huominen kolkuttaa jo ovella.

R e n t o a    v i i k k o a   j o k a i s e l l e !

2011-01-12T23:10:00.003+02:00

Hampaiden kiristystä 

ja pontevaa ruokapöytätinttaa.

Päänsärkyä, uusia hampaita, isi-ikävää.

Niistä on äidin ja pojan päivä tehty.

Lastenohjelmat telkkarissa,
lukuisat purnukat ja palikat
pelastavat minut hetkeksi istumaan.
Muurahaisia pienen miehen housuissa.
Ruostuneet saranat suussa.

Ruokaillaan.
Mennään iloisin mielin yhdessä pöytään.
Otetaan lusikat ja syödään kahdestaan.
Ei, en halua. Elkeet on selkeät.
Istutaan ja kokeillaan pian uudestaan.

*pörrrörörörööröröspluurrrts*

Pöydän pää pöristelee huulia sormillaan
ja lopulta katselee kysyvällä ilmeellä.
Onko pakko jos ei tahdo?

Kaikki muu on mielenkiintoisempaa.
Tuolissa venkuroidaan ja vängätään.
Lattiallakin olisi kaikkea mielenkiintoista.

Syöminen on nyt arka asia.
Pelkkä lusikan nostaminen saa pojan
kääntämään päänsä pois. Omalla lusikalla
vain leikitään, suuhun se menee - ilman ruokaa.
Meillä vaiheillaan, isi on nyt ykkönen.
Ruokakin maistuu isän kanssa. Ikävä isiä.

Uusi osoite.

Olisin varmasti voinut jatkaa

edellisessäkin, mutta tämä tuntuu mukavammalta.

Enää päähenkilönä ei ole vain 1-vuotias Miro,
pieni inspiraationi,

lupaan sen.